Coach Tiina Savia

Kiireisimmät ruuhkavuoteni ovat jo takana, mutta puuhaa riittää edelleen nuoremman lapsen aktiivisen kilpaharrastuksen, omien harrastusten, mökin ja omakotitalon kanssa. Vapaa-aikani kuluu pitkältä liikunnan parissa kuntosalilla, lenkkipolulla tai joogaten. Minut löytää loppukesästä ja syksyllä usein myös marja- ja sienimetsästä. Luen aina, kun siihen on sopiva hetki ja viihdyn myös hyvin keittiössä. Ruuanlaitto onkin yksi tapani rentoutua ja elää hetkessä.

Kysymys ”kuka olen?” on kuitenkin mielestäni paljon muuta kuin ikä, perhestatus, työ, koulutus ja harrastukset. Se, minkä puolesta olemme, kertoo paljon siitä, keitä me olemme. Siis asiat, joiden puolesta haluamme puhua, joiden eteen haluamme tehdä töitä ja joiden mukaan haluamme elää.

On paljon asioita, joiden puolesta olen, mutta tärkeimmät niistä lienevät nämä:

– Omien arvojen mukainen elämä
– Jatkuva kasvu ja uteliaisuus
– Tasapainoinen elämä
– Läsnäolo
– Sopiva itsensä haastaminen
– Inhimillisyys ja empatia

Minulle nämä asiat tarkoittavat arjen oikeita valintoja, joistain asioista kieltäytymistä (ei:n sanominen on edelleen kyllä todella vaikeaa), pysähtymistä ja ympärilleni näkemistä. Pyrin kohtaamaan kanssaihmiset läsnä olevasti ja arvostavasti. Pysähdyn myös yhä useammin ihailemaan luonnon pieniä ihmeitä.

Jatkuva opiskelu ja uteliaisuus eri asioihin pitää mieleni virkeänä ja terveellinen ruoka ja liikunta pitävät kehoni vireessä ja kunnossa. Joka päivä en onnistu oikeissa valinnoissa, mutta niitä hetkiä varten on itsemyötätunto, jota pyrin harjoittamaan säännöllisesti.

Uupumus on katala, koska se tulee niin pikkuhiljaa, että väsymykseen tottuu. Pahimmillaan voin niin fyysisesti kuin henkisesti todella huonosti. En nukkunut, söin mitä sattuu ja väsyneenä laiminlöin myös tärkeimmät ihmissuhteeni. Liikunnasta, joka on aina ollut henkireikäni tuli kaiken muun suorittamisen lisäksi myös suorituskeskeistä, mikä entisestään pahensi väsymystäni.

En syytä uupumuksestani ketään tai mitään. Minä vain ajauduin liiallisella suorituskeskeisyydelläni ja kunnianhimollani tilanteeseen, joka oli kestämätön pitkässä juoksussa. Elämästäni oli kadonnut ilo ja lopulta väsyin omaan väsymykseeni. En muista yhtä tiettyä hetkeä, kun tajusin, ettei sama ralli voi jatkua.

Herääminen tilanteen kestämättömyyteen tapahtui pikkuhiljaa, ja kun uskalsin päästää entisestä irti, näin pian edessäni uusia mahdollisuuksia. ”Sattuma suosii valpasta mieltä” on yksi lempisanonnoistani, ja sattuma onkin viitoittanut tietäni tähän, missä nyt olen. Kun vähiten odotin, sain yllättävän työtarjouksen ja tartuin siihen. Uuden työn siivittämänä löysin taas itseni ja intohimoni työhön. Samalla alkoi kasvaa rohkeus toteuttaa unelmaani yrittäjyydestä.

Taas uusi sattuma osui kohdalleni, kun sattumalta löysin itselleni sopivan täydennyskoulutuksen sertifioiduksi valmentajaksi eikä minun ollut enää vaikeaa tehdä päätöstä – opintojen kautta valmentajayrittäjäksi auttamaan muita ihmisiä kehittymään ja pääsemään tavoitteisiinsa.

Nyt kun katson taaksepäin, olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, myös uupumuksen sävyttämistä. Ilman niitä kaikkia kohtaamisia, onnistumisia ja epäonnistumisia, ilman uupumista, en olisi tässä. Enkä olisi niin hyvä coach, joka nyt olen. Tunnen nykytyöelämän haasteet ja mahdollisuudet, tiedän millaisia ansoja ja vaaranpaikkoja se asettaa hyvinvoinnillemme ja toisaalta tiedän myös, millä keinoin sitä voi elää hyvävointisena, energisenä ja onnellisena. Liiketoimintataustani vuoksi pystyn yhdistämään liiketoimintaan ja hyvinvointiin liittyviä teemoja valmennuksissani ja siitä olen superiloinen ja ylpeä.

Suurin haasteeni ”minne haluan päästä?” – kysymyksen kanssa liittyy itsemyötätuntoon. Haluan olla entistä armollisempi itselleni, rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja hyväksyä kaikki epäkohtani ja virheeni osana minua. Olen tehnyt itsemyötätunnon kanssa jo ison loikan eteenpäin, mutta tekemistä riittää vielä. Huomaan saavani itseni kiinni itsekritiikistä edelleen aivan liian usein, joten sen kanssa riittää työstettävää ja hyvä niin.

Läheisten tuki on tärkeää, kun esimerkiksi otan omaa aikaa tehdäkseni itsemyötätuntoharjoituksia tai lukeakseni mielenkiintoista ammattikirjallisuutta. Liikunta, riittävä palautuminen ja ravitseva ruokavalio puolestaan pitävät minut energisenä. Puskemisen ja suorittamisen sijaan olenkin oppinut pohtimaan tekemisten ja voimavarojen tasapainoa, kun tallaan tällä omalla jatkuvan kehittymisen polullani.