Olen intohimoinen marjastaja ja sienestäjä. Tosin oikea termi sienestyksen sijaan lienee suppistelija, koska en yrityksistä huolimatta ole oppinut keräämään muita ruokasieniä kuin suppilovahveroita. Kanttarellit kyllä kelpaisivat, mutta jostain syystä ne eivät vaan koskaan osu minun polulleni, vaikka kuinka metsiä koluan. Suppikset sen sijaa ovat tänäkin syksynä löytäneet kanssani samaan metsään!
Metsä hoitaa – se tiedetään jo ihan tutkitustikin. Metsässä kävely rauhoittaa hermostoamme, edesauttaa palautumistamme ja vahvistaa vastustuskykyämme. Metsällä on siis kiistattomat terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Onneksi aika lailla meillä kaikilla on mahdollisuus päästä metsään helposti – kannustan hyödyntämään tämän luksuksen, joka meillä on ilmaiseksi käytössämme. Varoitus: metsään voi muodostua ihan fyysinen riippuvuus, kun huomaat miten se sinua hoitaa.
Tänä syksynä sienimetsässä kulkiessani huomasin ajatusteni ajautuvan usein metsän ja sienestyksen yksityiskohtaisempiin hyvinvointivaikutuksiin – miten sienestys voi kasvattaa meitä ihmisinä ja auttaa meitä kuulemaan omaa sisintämme paremmin? Tästä alkaa sienimetsäfilosofiani…
Sienet ovat mestareita piiloutumaan kasvualustaansa. Suppikset ovat oikein mestareita tässä. Sienten löytäminen vaatiikin kävelytahdin hidastamista ja usein pysähtymistä. Kun hidastat ja pysähdyt, erotat sienet kasvualustassaan. Kun löydät yhden suppiksen, löydät yleensä toisen, kolmannen jne. Näinhän se on elämässä yleisestikin. Kun maltat pysähtyä, näet asiat kirkkaammin. Huomaat selkeämmin, mitä tarvitset ja osaat edetä askel askeleelta (sieni sieneltä) kohti tavoitteitasi ja elämää, jonka haluat. Jos kuljet liian kovaa vauhtia, ”palaat metsästä kori tyhjänä”.
Sienestys vaatii myös perspektiivin ottamista. Kun seisot, et näe kasvualustaa samalla tavalla kuin jo kyykistyt. Kauempaa näet metsän ja sienimaastot isossa kuvassa. Voit pohtia, mihin suuntaan seuraavaksi kävelet, mikä metsän kolkka vaikuttaisi otolliselta ja houkuttelevalta. Kun keskität katseesi lähelle, näet metsän yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin. Erotat piileskelevän sienen, maassa liikkuvat pieneliöt, maan värit ja muodot. Myös elämässä tarvitaan perspektiivin vaihtamista. Toisinaan täytyy katsoa isoa kuvaa, unelmoida ja tehdä pitkän tähtäimen visiointia ja suunnitelmia. Pitkän tähtäimen suunnitelmien toteutuminen taas vaatii perspektiivin ottamista lähelle: missä olet nyt, mitä ja ketä lähelläsi on, mitkä asiat ovat hyvin juuri nyt.
Kärsivällisyys ja sinnikkyys – sitä sienestys kasvattaa. Vaikka metsässä kulkemiselle itselläänkin on terveysvaikutuksensa, jokainen sienestäjä toivoo löytävänsä sieniä. Aina metsä ei anna helposti saalista tai emme erota sieniä lehtien ja oksien seasta. Sienestys kehittääkin sinnikkyyttä eli resilienssiämme. Kun et löydä, jatkat etsimistä. Sienien etsiminen vaatii täydellistä läsnäoloa. Sienestys onkin täydellinen läsnäoloharjoitus. Läsnäolon harjoittelu puolestaan kehittää sinnikkyyttämme, jonka avulla palaudumme vastoinkäymisistä nopeammin. Sinnikkyys on yksi hyvinvoinnin ja henkisen pääoman tärkeistä elementeistä.
Sienestykseen liittyy myös löytämisen riemu. On aivan mahtavaa, kun kori alkaa täyttyä ravinnerikkaasta herkusta! Löytämisen riemu lisää toiveikkuutta löytää lisää, pitää mielen positiivisena ja mielen läsnä juuri siinä hetkessä. Voidaksemme hyvin tätä samaa riemua tarvitsemme myös metsän ulkopuolella. Iloa omista onnistumisista, toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen ja läsnäoloa.
Mitä sitten, jos et löydä sienen sientä? Tämä on itselleni se suurin itsemyötätuntoharjoitus. Lähdin keräämään sieniä, mutten löytänyt yhtään. Soimaanko itseäni vai käännänkö katseeni tilanteen positiiviseen puoleen – sainhan kulkea metsässä rauhassa itsekseni, joka ilman sieniäkin hoiti hyvinvointiani. Itsemyötätunto on hyvinvoinnin kannalta aivan kriittistä. Se, miten puhumme itsellemme, vaikuttaa suoraan oloomme. Oman hiljaisen kriitikon hiljentäminen ja positiivisen puheen lisääminen itselle vie meitä eteenpäin ja kasvattaa meitä ihmisinä. Epäonnistumisesta soimaamisen sijaan, kannusta itseäsi ja käännä katse eteenpäin.
Tällaista pientä filosofointia tällä kertaa. Sienimetsästä on moneksi, kun pohditaan omaa kasvua ja kehittymistä. Näiden edellä mainittujen hyvinvointivaikutusten ja kasvumahdollisuuksien lisäksi sienillä ja sienestyksellä on tietenkin ilmiselviä muitakin terveysvaikutuksia. Sienet ovat huippuravintoa ja sienestys kehittää luontoyhteyttämme ja sitä kautta henkistä hyvinvointiamme. Luonnossa liikkuminen on myös parasta väriterapiaa.
Jos et innostunut sienestyksestä, ei se mitään. Ehkä lähdet metsään ilman koria, katselet ja kuuntelet luontoa ja ihmettelet sen kauneutta. Korilla tai ilman – metsässä samoilu kannattaa!
– Tiina