Koronan aiheuttamasta pahimmasta shokista on (toivottavasti) nyt kulunut sen verran aikaa, että voisi olla aika reflektoida sen aiheuttamia tuntemuksia, erityisesti kontrollin ja hallinnan tunteen menettämisen näkökulmasta. Korona edustaa ääri-ilmiötä ulkoisesta tekijästä, joka yllättää totaalisesti ja vie hetkessä kontrollin ja hallinnan tunteen elämästä. Siitähän kontrollissa ja sen menettämisessä juuri on kyse: haluamme hallita elämäämme, pitää asiat omissa käsissä ja puskea kohti sitä, mitä itse haluamme – tai luulemme haluavamme. Kun tämä kontrolloinnin tunne viedään yhtäkkiä pois ilman, että voimme vaikuttaa asiaan lainkaan, tilalle saattaa jäädä iso tyhjiö. Joku muu saneleekin sen, miten asiat nyt menevät ja kuten koronan tapauksessa nähtiin, kukaan ei oikeasti tiennyt miten asiat tulevat menemään. Eikä tiedä vieläkään. Yhtäkkiä oli elettävä uusien sääntöjen ja ohjeiden mukaan ilman, että tiesimme, mitä hyötyä siitä meille on. Liikkumista ja harrastustoimintaa rajoitettiin, liiketoimintavaikutuksista puhumattakaan. Vaikka kuinka olisi pyristellyt vastaan (eli pyrkinyt kontrolloimaan tilannetta), ei sillä ollut koronakriisissä mitään vaikutusta. Moni meistä varmaan koki keväällä jonkinlaista oman elämän kontrolloinnin menetyksen tunnetta. Itse ainakin koin, kun kaikki liiketoimintasuunnitelmat menivät kerralla uusiksi enkä voinut asialle mitään.
Vaikka edellä rinnastankin kontrollin ja hallinnan tunteen, voisin hetken pohtia niiden sävyeroa. Kontrollointiin liittyy mielestäni selkeästi enemmän negatiivista latausta – puhutaan kontrollifriikeistä, ylikontrolloivista esimiehistä ja kontrolloinnin aiheuttamasta stressistä. Hallinnan tunne taas herättää minussa enemmän positiivisia fiboja. Se, että on hallinnan tunne omasta elämästä, lisää hyvinvointiamme. Se on tunne, kun kaikki on tasapainossa eikä mieltä kuormita liika stressi tai kiire. ”Everything is under control.” eikö vaan? Englannin kieli ei kylläkään erota kontrollia ja hallintaa, joten käsitellään niitä tässä rinnakkain.
Ehkä onkin järkevää erottaa tunne ja tekeminen, kun puhutaan kontrollista ja hallinnasta. Pyrkiessä sitkeästi tietoisesti hallitsemaan ja kontrolloimaan asioita ja omaa elämää – tekeminen – tilanteesta riippumatta, saattaa aiheuttaa itselleen suuren taakan, joka pitkällä aikavälillä alkaa nakertaa hyvinvointiamme. Jos päällimmäisenä on pakottava tarve hallita ja kontrolloida asioita, todennäköisesti samalla unohtaa aidosti itsensä kuuntelemisen ja tunnustelun, mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa. Kun taas pohditaan asiaa tunnetasolla, kontrolli ja hallinta saavat aivan erilaisen hyvinvointimerkityksen. Tunne siitä, että ”everything is under control”, ei vaadi tietoista tekemistä. Se tunne vaan on, ja se on hyvä tunne. Se tunne ei vaadi tietoista puskemista kohti jotain (itseasiassa päinvastoin), vaan se on seurausta siitä, että on kuunnellut itseään, päästänyt irti kontrolloinnista ja siten tehnyt itselle oikeita valintoja elämässä. Valinnat ovat todennäköisesti tarkoittaneet jostakin luopumista, kuten kuormittavat ihmissuhteet tai ylikuormittava työ. Tunne, että kaikki on hallinnassa vaatii myös sitä, että hyväksyy asioiden olevan siten kuin ne on. On hyväksyttävä se, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja se, että asiat yleensä järjestyvät hyvin. Kaikki hallinnassa -tunne on siis tietynlainen flow-tila, jossa asioiden annetaan tapahtua ja otetaan vastaan se mitä tulee.
Ihan sängyssä makaamalla ja ihmeitä odottamalla edellä mainittu flow-tila ei meitä saavuta. Oma kokemukseni on, että siihen pääseminen vaatii (jälleen kerran) itsensä äärelle pysähtymistä, sisäisen äänen kuuntelemista ja uskallusta tarttua intuitiivisesti asioihin. Tehdä ja edistää itselle oikeita asioita oikeaan aikaan. Itse olen käynyt pitkän matkan suorituskeskeisestä kontrollifriikistä nykyiseen semi-flow -tilaani. Aina välillä narautan itseni kontrolloimasta asioita ja elämääni. Huomaan sen siitä, että stressikäyräni nousee, nukun huonommin ja olen useammin huonolla tuulella. Kun näin käy, pysähdyn kuuntelemaan itseäni. Päästän irti pakon tunteesta kontrolloida asioita ja maltan odottaa, mitä tapahtuu. Aina, kun näin teen, asiat järjestyvät hyvin. Alan suunnata energiaani oikeisiin asioihin oikealla tavalla ja temmolla. Viimeinen esimerkki on korona – palatakseni siihen, mistä kirjoitus lähti liikkeelle. Kun kriisi iski, koin tarvetta alkaa kontrolloida työasioita. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kaikki oli, ja on edelleen, epävarmaa. Koin pakkoa tehdä jotain. Mitä tapahtui? En saanut mitään järkevää aikaiseksi ja aloin soimata siitä itseäni. Pahan kierre oli valmis. Onneksi aika pian tunnistin tämän, maltoin pysähtyä ja hyväksyin tilanteen. Asiat olivat niin kuin ne olivat riippumatta siitä, miten pakotin ja puskin. Kun päästin irti, uusia työmahdollisuuksia alkoi ilmaantua, koska olin niille auki ja tartuin tilaisuuksiin. Nyt varsin epävarmasta tilanteesta huolimatta näen tulevaisuuden valoisana myös työmielessä. Pääsin hallinnassa pakottavasta tekemisestä tunteeseen. Se ei tarkoita, että lakkasin tekemästä, vaan sitä, että teen oikeita asioita oikealla tahdilla.
Jos tunnistat itsessäsi kontrolloinnin tarvetta, liittyi se sitten syömiseen, kalenterointiin, liikkumiseen tai työhön, pyydän, että tunnistaessasi tämän pysähdyt hetkeksi. Mieti, miksi haluat kontrolloida asioita ja tekemisiäsi. Mitä saavutat sillä, että kontrolloit itseäsi tai asioita? Pohdi sitten, mistä voisit päästää irti ja antaa asioiden mennä siten, kuin ne menevät. Voisitko syödä ja liikkua intuitiivisemmin – mitä kehosi tarvitsee. Onko kalenterissasi jotain, mistä voisit luopua, jotta sinulla olisi aikaa pysähtyä ja kuunnella itseäsi? Valitsemalla hallinnan tunteen eikä sen tekemistä huomaat, että stressitasosi laskee ja voit kokonaisvaltaisemmin paremmin.
Polku hallinnan tunteen saavuttamisen flow-tilaan alkaa pysähtymisestä. Pysähtyessä on mahdollista kuunnella itseään, rakastaa itseään sellaisena kuin on ja kehittää itsetuntemusta. Kesällä on mahdollista ottaa hiukan iisimmin, joten miksi emme hyödyntäisi mahdollisuutta ja valmistautuisimme kiireiseen syksyyn hiukan kontrollivapaammalla mielentilalla?
Ihanaa ja kontrollivapaata kesää!
– Tiina