Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Mikä on unelmasi?
Visiointi ja unelmointi ovat vahvoja eteenpäin vieviä voimia, ja parhaimmillaan unelmointi on syvällistä itsensä kuuntelua, realistista tavoitteiden asetantaa sekä itseä arvostavien valintojen tekemistä. Unelmointi on ihanaa ja toisaalta vaikeaa. Unelmaan liittyy aikajänne tulevaisuuteen – haluan jotain, mitä minulla ei nyt ole: asian, olotilan, elämäntilanteen… Unelmoidessamme asetamme ainakin alitajunnan tasolla tavoitteen toivotulle tulevaisuudellemme, ja kun olemme tarpeeksi rohkeita ja valmiita, alamme kulkea kohti unelmaamme, joko tiedostaen tai tiedostamatta.
Liian tarkkojen suunnitelmien tekeminen kohti unelmaa voi kuitenkin olla ahdistavaa, mahdotonta tai puuhailua jotain muuta kuin itseäsi varten. Jos päätät parikymppisenä, että sinusta tulee isona menestyvä sijoittaja (=unelma), tiekarttasi voi näyttää esimerkiksi tältä: haet kauppakorkeakouluun, luet pääsykokeisiin ja pääset sisään, opiskelet määrätietoisesti, luot verkostoja, pääset hyviin harjoittelupaikkoihin ja opiskelujen jälkeen työllistyt arvostetussa organisaatiossa. Mitä jos työ ei olekaan se unelma, jonka sen kuvittelit olevan? Uskallatko alkaa unelmoida uudelleen, ottaa uuden suunnan ja aloittaa alusta? Silläkin riskillä, että uusikaan unelma ja suunta ei ole se täydellinen olotila, jota tavoittelet.
”Saat mitä haluat”, sanoo Ilkka Koppelomäki saman nimisessä kirjassaan. Uskon myös siihen, että unelmat ovat saavutettavissa, kun ne kumpuavat sisältämme eivätkä ulkoa tulevasta ihmisten tai yhteiskunnan paineesta. Se, mitä olen pohtinut paljon, liittyy matkaan kohti unelmaamme. Onko unelma saavutettu vasta, kun olemme ”perillä” eli alun esimerkissä menestyvänä sijoittajana? Mielestäni unelma ei ole tietty lopputulos vaan olotila ja matka, jota kuljemme. Jos unelmani ja tavoitteeni on elää mahdollisimman tasapainoista elämää, voida hyvin ja olla hyvä läheisilleni, unelmani toteutuu joka päivä omien valintojeni kautta antaen myös sattumalle sijaa, koska elämähän yllättää meidät aina, kun sitä vähiten odotamme. Yksi lempisanonnoistani onkin Sattuma suosii valpasta mieltä. En usko, että onnellisuus löytyy tarkoilla elämäntiekartoilla, joissa jokainen vaihe kohti unelmaa on suunniteltu tarkasti. Liian tarkan suunnitelman seuraaminen kahlitsee mielemme, jolloin saatamme unohtaa ja hukata itsemme. Liian tarkka suunnittelu voi viedä myös ilon matkasta nauttimisesta, kun ajatus on kiinnitetty edessä siintävään toivottuun tulevaisuuteen. Mielestäni unelmaa eletään jokaisessa hetkessä.
Unelmat eivät tietenkään toteudu itsestään vaan vaativat meiltä valintoja, ja tekemämme valinnat vievät meitä elämänkartallamme aina seuraavalle rastille – joskus hiukan reittiä hakien, joskus suorempaan. Sanonta Sattuma suosii valpasta mieltä osuukin mielestäni juuri valinnanpaikkoihin. Kun elämässä tulee vastaan yllättävä sattuma ja olemme valinnan edessä, kuuntelemmeko aidosti sisintämme ja intuitiotamme? Onko meillä rohkeutta vaihtaa suuntaa, jos se tuntuu oikealta? Rohkeus tehdä itselle oikeita ratkaisuja kasvaa itsetuntemuksen kasvamisen myötä. Kun uskallamme olla itsemme kanssa, olla rehellisiä itsellemme ja arvostamme itseämme, on meillä myös rohkeus tarttua sattuman tuomiin uusiin suuntiin ja mahdollisuuksiin. Valinnoissa on kyse myös autonomiasta, yhdestä tärkeimmästä psykologisesta perustarpeestamme. Kun teemme itse valintamme elämämme kulusta, voimme olla onnellisia ja kokea merkityksellisyyden tunnetta.
Nyt haastan teitä kaikkia unelmoimaan! Kysy itseltäsi: Mitä minä haluan? Mistä tiedän, että elän unelmaani? Miltä se tuntuu? Mitä voisin muuttaa elämässäni, jotta voisin tuntea niin? Mikä on ensimmäinen askeleeni kohti unelmaelämääni?
Ja vielä lopuksi: Nauti matkasta!