Kesän pikkuhiljaa taittuessa syksyyn, ilmassa on muutoksen tuulia. Ainakin täällä meren läheisyydessä tuulessa on syksyn tuntua jo, ensimmäiset ruskan merkit näkyvät pihan pensaissa ja iltaisin alkaa olla nukkumaanmenoaikaan jo pimeä. Vuosikalenterin anteeksiantamattomuus ajankulusta tuo myös mukanaan muutoksia, kun useimmilla meistä kesälomat on pidetty ja syksyinen arki on alkanut tai pian alkamassa. Koululaistenkin loma on ohi ja uusi rytmi on pikkuhiljaa otettava haltuun, kun velvollisuudet kutsuvat.
Rakastan muutoksen tuomaa kutkuttavaa tunnetta. Olen sitä ihmistyyppiä, jonka on vaikea motivoitua ja innostua asioiden toistuvuudesta ja päivien samankaltaisuudesta. Toisaalta pidän kyllä päivittäisrutiineista – siitä, että päivissä on rytmi, täyttyivätpä päivät sitten millaisista töistä ja aktiviteeteista hyvänsä. Koska työni on kaikkea muuta kuin itseään toistavaa, päivärytmin rutiininomaisuus on minulle tärkeää. Rutiini tuo turvaa ja sen avulla minun on helppo pitää itsestäni huolta: liikkua säännöllisesti, nukkua ja palautua tarpeeksi ja syödä fiksusti. Kun voin hyvin, olen valmiimpi reagoimaan nopeasti muuttuviin työtilanteisiin ja suhtautumiseni muutoksiin pysyy myönteisenä.
Me kaikki suhtaudumme muutoksiin omalla tavallamme. Osalle meistä on tärkeää, että saamme aikaa mutustella edessä olevia muutoksia rauhassa, osa meistä nappaa nopeammin kiinni muutoksen vaatimista toimista. Sisäinen rytmimme uusien asioiden käsittelyyn on erilainen ja se on täysin hyväksyttävää. Vaikka muutoksiin sopeutuminen vaikuttaa olevan osalle meistä helpompaa kuin toisille, tietyt samat lainalaisuudet vaikuttavat meissä kaikissa muutoksen edessä. Paljon puhuttu muutosvastarinta ja muutoksen vaikeus liittyy juuri näihin lainalaisuuksiin, jotka asuvat meidän aivoissamme. Muutoksiakin on erilaisia. Osan muutoksista laitamme liikkeelle itse, kun haluamme jotain uutta tai jotain muuta, kuin mitä nyt on. Osa muutoksista tulee eteemme itsestämme riippumatta. Aivoillemme nämä muutokset ovat käytännössä samanlaisia.
Muutokseen ja aivojemme toimintaan liittyen tässä aivojen rakenteen lyhyt oppimäärä, joka voi auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin, jos jokin muutos tuntuu vaikealta.
Aivomme koostuvat kolmesta aivojärjestelmästä: aivorungosta eli liskoaivoista, limbisestä järjestelmästä eli tunneaivoista ja neokortekstista eli ihmisaivoista. Jotta käsillä oleva muutos integroituu luontevaksi osaksi elämäämme ja käyttäytymistämme, meidän täytyy saada kaikki nämä kolme järjestelmää hyväksymään muutos. Pysyvä muutos ei tule pakottamalla, vaan hyväksyttämällä se aivoissamme. Lyhyesti, miten se tapahtuu?
Liskoaivomme ovat aivojemme primitiivisin osa, joka kokee turvallisuuden tunnetta siitä, että asiat pysyvät ennallaan. Liskoaivojemme tärkein tehtävä on huolehtia hengissä pysymisestä ja se osa aivoja kokee uhkana kaiken ennustamattoman. Liskoaivoja ohjaa siis pelko siitä, että jokin muuttuu. Lisko aivojen näkökulmasta muutos mahdollinen, kun se ei uhkaa selviytymistämme. Kun saamme tämän aivojen osan vakuuttuneeksi siitä, että muutos ei uhkaa henkeämme, vaihtuu liskoaivoissa valo punaisesta keltaisen kautta vihreäksi.
Tunneaivomme eli limbinen järjestelmämme luo ja ohjaa nimensä mukaisesti tunteitamme ja käyttää niitä edistääkseen turvallisuuden ja hyvinvoinnin tunnettamme. Tämä aivojen osa huolehtii myös muistijälkien syntymisestä. Muutos tunneaivojen näkökulmasta on hyvä, mikäli sen aiheuttamat tunteet lisäävät turvallisuutta ja hyvinvointiamme. Siksi muutoksista olisikin tärkeää löytää aina positiivisia puolia – jotain joka on itselle hyväksi ja eduksi.
Ihmisaivoissa eli aivokuoressa sijaitsevat meidän korkeammat ajattelutoimintomme, looginen päättelykyky ja tietoinen mieli. Aivokuori kontrolloi tunnetilojamme, asettaa tavoitteita, ratkoo ongelmia, hallitsee mielen sisältöä ja uskoo muutokseen. Ihmisaivojen näkökulmasta muutos on hyväksyttävä, jos se on mielekäs, innostava ja kiinnostava.
Tunnistamalla nämä kolmen eri aivojärjestelmän prioriteetit ja merkityksen muutoksessa, on itsen ehkä helpompi suhtautua omiin, ja muidenkin, muutosvastarinnan tuntemuksiin. Aivoja voi ja kannattaa ravita ja valmentaa muutosmyönteisyyteen, sillä muutoksissa piilee aina mahdollisuus itsensä kehittämiseen, uusien taitojen oppimiseen ja niiden kautta kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin. Silloinkin, kun ensireaktio muutoksesta tuntuu todella vaikealta. Itse aivojen treenaamisesta ehkä tulevissa kirjoituksissa enemmänkin. Tässä kohtaa reseptini oman muutosvalmiuden kehittämiseksi kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: Kun tunnistat itsessäsi muutosta jarruttavia tunteita, pysähdy ja pyri tunnistamaan muutokseen – oli se sitten itse haluamasi tai ulkoa annettu – liittyviä myönteisiä puolia ja vaikutuksia. Pohdi esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mitä hyötyä minulle tästä muutoksesta on? Mitä positiivista tästä muutoksesta minulle todennäköisesti seuraa? Mitä tarvitsen, ettei turvallisuuteni ole uhattuna muutoksessa? Kenen apua voin pyytää, että muutos tapahtuu? Huomaat pian, että aivosi valmius hyväksyä muutos kasvaa, ja ajan kuluessa muutoksen jälkeinen elämä onkin aivojen mielestä se niin sanottu uusi hyvä normaali. Omalla mind setillä on uskomaton vaikutus siihen, miten voimme, miten asioihin reagoimme ja miten käsittelemme eteen tulevia haasteita. Myönteinen mind set vie kohti myönteisiä asioita, kielteinen…no tiedät kyllä.
Myönteisiä muutoksen tuulia kaikille,
– Tiina