Minua pyydettiin puhumaan kuuntelusta erääseen foorumiin. Siitäpä kipinä pohtimaan tätä itsessäni innostusta ja suuria tunteita nostattavaa aihetta hiukan syvällisemmin. Kuuntelu ei nimittäin ole pelkkää korvien höristelyä ja yhden aistin hyödyntämistä, vaan paljon enemmän.
Kuuntelu on taito, jonka voi jokainen oppia
Kuuntelu on syvän, merkityksellisen ja aidon vuorovaikutuksen ydin. Kuuntelu ei ole ominaisuus vaan se on taito, jota voi ja kannattaa kehittää itsessään, kun haluaa luoda aitoja kontakteja ihmisiin. Nykymaailma, joka on täynnä häiriötekijöitä, keskeytyksiä ja informaatiotulvaa, tekee aidosta kuuntelusta haastavaa. Ajattelumme on pirstaleista, meillä on pakkoliikkeiden omaisia piirteitä toiminnassamme viestien tarkistamiseen, somepostauksiin tai stressitasomme seuraamiseen älylaitteelta. Kuunnellessa kun taas pitäisi osata pysähtyä, päästää irti kaikesta muusta ja olla läsnä ihmiselle, joka kertoo tarinaansa juuri sinulle. Ja se kuuluisa pysähtyminen ja läsnäolo on harvinaista herkkua tänä päivänä. Virtuaalityöskentelyn räjähdysmäinen kasvu tekee läsnäolosta ja yhteen asiaan keskittymisestä entistä vaikeampaa. Aito kuuntelu onkin häviävä luonnonvara. Ehkä juuri siksi kiinnitän nykyään erityistä huomiota, kun huomaan, että toinen ihan oikeasti kuuntelee minua. Arvostan.
Kuuntelu on käsitteenä mielenkiintoinen, koska sillä on monta tasoa. Pinnallisimmalla tasolla kuulemme, mutta emme oikeasti kuuntele. Syvemmälle tasolle pääsemme, kun kuuntelemme sekä korvillamme että silmillämme. Silloin huomaamme – tai siis kuulemme – myös äänen sävyn ja kehonkielen, jotka kertovat usein enemmän kuin itse tarina. Kun lisäämme kuunteluun vielä sydämemme, olemme syvässä kuuntelun tilassa, jolloin kuuntelemme ymmärtääksemme aidosti toista ja kykenemme myös empatiaan häntä kohtaan.
Kysymys: kun keskustelet toisen ihmisen kanssa ja kuuntelet, mitä hän sanoo sinulle, mietitkö samalla mielessäsi, mitä aiot seuraavaksi sanoa? Tai mietitkö, mitä hänen kertomansa tarkoittaa sinun elämässäsi? Minulle käy näin lähes aina ja kai se on aika inhimillistä ja osa empatiaakin. Kunhan muistaa olla mitätöimättä toisen kertoman pistämällä paremmaksi tai pahemmaksi hänen kokemuksestaan – nielaista se kielen päällä ollut ”joo mulla on toi sama, mut vaan…”. MUTTA joskus sitä voisi ihan vaan kuunnella. Olen päässyt oppimaan uutta näkökulmaa kuunteluun Leena Pennasen Mindfulness-ohjaajakoulutuksessa, jossa olemme tehneet useita kuunteluharjoituksia siten, että toinen puhuu ja toinen ”vain” kuuntelee, on läsnä, ei kommentoi, ei mieti kerrottua omassa elämässään. Miten opettavaista se onkaan ollut! Kun itse on puhujan roolissa, saa täyden huomion kuuntelijalta ilman painetta, että toinen keskeyttää. Ja kuuntelijana on ihanan rentoa keskittyä vain kuuntelemaan, kun ei tarvitse sanoa mitään. Harjoitus, jota kaikkien kannattaa kokeilla, herättää nimittäin tunteita.
Kuunteletko myös itseäsi?
Kuuntelun teeman alla nostaisin vielä esiin itsensä kuuntelun, joka sekin on taitolaji. Itsensä kuuntelu vaatii niin ikään läsnäoloa ja pysähtymistä, häiriöiden eliminointia ja aitoa halua olla itsensä kanssa. Itsensä kuuntelu on lyhyesti matka sisäiseen maailmaasi – siihen kuka sinä olet, mitä sinä haluat ja millaiset valinnat tekevät sinut onnelliseksi, hyvinvoivaksi ja tyytyväiseksi. Kuten muiden ihmisten aidon kuuntelun, itsensä kuuntelun voi myös helposti hukata kiireen ja keskeytysten keskellä. Itsensä kuuntelu vie parhaimmillaan uusien oivallusten ja kysymysten äärelle, jolloin voi joutua (tai saa) tekemään isoja valintoja. Sellaisia valintoja, jotka vievät juuri sinua eteenpäin.
Kuuntelutaitoaan kehittämällä saavuttaa paljon. Kuuntelu on väylä aitoon vuorovaikutukseen, tapahtui se sitten lähi- tai virtuaalikontaktissa tai itsensä kanssa. Kuuntelu on yksi tärkeimmistä taidoista nykytyöelämässä – sen avulla luodaan luottamusta, lisätään työn merkityksellisyyden tunnetta sekä kasvatetaan itseohjautuvuutta ja luovuutta organisaatioissa. Itsensä aito kuuntelu puolestaan on väylä omaan jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen, tasapainoiseen elämään ja sen kautta suorituskyvyn ylläpitämiseen työelämässä.
Läsnäolo ratkaisee
Tärkein – ja ehkä ainoa tarvittava – askel paremmaksi kuuntelijaksi on läsnäolotaidon harjoittaminen elämässä ylipäätään. Mielellä on taipumus harhailla menneeseen ja tulevaan, asiasta toiseen. Itselleni helpoin tapa palata tähän hetkeen on ankkuroitua hengitykseen. Hengitys on aina tässä ja nyt. Kun mieli vaeltaa tai poukkoilee, keskittyminen hengityksen rytmiin ja tunteeseen kehossa tuo takaisin käsillä olevaan hetkeen. Tämä vaatii harjoittelua ja myötätuntoa itseä kohtaan (kun aina vaan se mieli vaeltaa), ja tietoista halua kehittää läsnäolotaitoaan. Harjoittelu palkitsee, kun ajan kanssa huomaa läsnäolon olevan helpompaa, ja samalla on luontevampaa myös aidosti kuunnella toista ihmistä ilman ajatusten harhailua. Mikä hienointa – läsnäolotaidon kehittäminen tuo sinut lähemmäs itseäsi – sitä kuka sinä olet ja mitä sinä haluat. Läsnäolosta ja sen hyvinvointivaikutuksista lisää joskus myöhemmin.
Kiitos, kun luit tarinani ja kuuntelit minua.
Kuulumisiin!
– Tiina