Kontrolli

Koronan aiheuttamasta pahimmasta shokista on nyt kulunut sen verran aikaa, että voisi olla aika reflektoida sen aiheuttamia tuntemuksia – tässä kohtaa kontrollin ja hallinnan tunteen menettämisen näkökulmasta. Koronaedustaa ääri-ilmiötä ulkoisesta tekijästä, joka yllättää totaalisesti ja vie hetkessä kontrollin ja hallinnan tunteen omasta elämästä. Meillä monilla on tarve kontrolloida tiukasti elämäämme, pitää asiat omissa käsissä ja puskea kohti sitä, mitä itse haluamme – tai ainakin luulemme haluavamme. Kun tämä kyky kontrolloida viedään yhtäkkiä pois ilman, että voimme vaikuttaa asiaan
lainkaan, tilalle saattaa jäädä iso tyhjiö. Joku muu saneleekin sen, miten asiat nyt menevät, ja kuten koronan tapauksessa nähtiin, kukaan ei oikeasti tiennyt miten asiat tulevat menemään. Oli elettävä uusien sääntöjen ja ohjeiden mukaan ilman, että tiesimme, mitä hyötyä siitä meille on. Vaikka kuinka olisi
pyristellyt vastaan (pyrkinyt kontrolloimaan tilannetta), ei sillä ollut koronakriisissä mitään vaikutusta. Moni meistä koki keväällä tällaista oman elämän kontrolloinnin ja hallinnan menetyksen tunnetta. Itse ainakin koin, kun kaikki tuoreen yritykseni hienot liiketoimintasuunnitelmat menivät kerrallauusiksi enkä voinut asialle mitään.

Edellä rinnastan kontrollin ja hallinnan tunteen, mutta pohditaan hetki niiden sävyeroa. Kontrollointiin liittyy mielestäni selkeästi enemmän negatiivista latausta – puhutaan kontrollifriikeistä, ylikontrolloivista
esimiehistä ja kontrolloinnin aiheuttamasta stressistä. Hallinnan tunne taas herättää minussa enemmän positiivisia fiboja. Se, että on hallinnan tunne omasta elämästä, lisää hyvinvointiamme. Se on tunne, kun kaikki on tasapainossa eikä mieltä kuormita liika stressi tai kiire. Toisaalta sama pohdinta englanniksi: ”Everything is under control” eikö vaan? Englannin kieli ei erota kontrollia ja hallintaa. Suomen kielessä niissä on mielestäni kuitenkin vivahde-ero.

Ehkä onkin järkevää erottaa tunne ja tekeminen, kun puhutaan kontrollista ja hallinnasta. Pyrkiessä sitkeästi tietoisesti hallitsemaan ja kontrolloimaan asioita ja omaa elämää tilanteesta riippumatta, saattaa
aiheuttaa itselleen suuren taakan, joka pitkällä aikavälillä alkaa nakertaa hyvinvointia. Jos päällimmäisenä on pakottava tarve hallita ja kontrolloida asioita, todennäköisesti samalla unohtaa aidosti itsensä kuuntelemisen ja tunnustelun, mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa. Kun taas pohditaan asiaa tunnetasolla,
kontrolli ja hallinta saavat aivan erilaisen hyvinvointimerkityksen. Tunne siitä, että ”everything is under control”, ei vaadi tietoista tekemistä. Se tunne vaan on, ja se on hyvä tunne. Se tunne ei vaadi tietoista puskemista kohti jotain (itseasiassa päinvastoin), vaan se on seurausta siitä, että on kuunnellut itseään, päästänyt irti kontrolloinnista ja siten tehnyt itselle oikeita valintoja elämässä. Valinnat ovat todennäköisesti tarkoittaneet jostakin luopumista, kuten kuormittavat ihmissuhteet tai ylikuormittava työ. Tunne, että kaikki on hallinnassa, vaatii myös sitä, että hyväksyy asioiden olevan siten kuin ne ovat. On hyväksyttävä se, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja se, että asiat yleensä järjestyvät hyvin. Kaikki hallinnassa -tunne on siis tietynlainen flow-tila, jossa asioiden antaa tapahtua ja otetaan vastaan se mitä tulee.

Ihan sängyssä makaamalla ja ihmeitä odottamalla edellä mainittu flow-tila ei meitä saavuta – en ainakaan itse usko näin. Oma kokemukseni on, että siihen pääseminen vaatii (jälleen kerran) itsensä äärelle
pysähtymistä, sisäisen äänen kuuntelemista ja uskallusta tarttua intuitiivisesti asioihin. Tehdä ja edistää itselle oikeita asioita oikeaan aikaan. Itse olen käynyt pitkän matkan suorituskeskeisestä kontrollifriikistä nykyiseen semi-flow -tilaani. Aina välillä narautan itseni kontrolloimasta asioita ja elämääni. Huomaan sen siitä, että stressikäyräni nousee, nukun huonommin ja olen useammin huonolla tuulella. Kun näin käy, pysähdyn kuuntelemaan itseäni. Päästän irti pakon tunteesta kontrolloida asioita ja maltan odottaa, mitä tapahtuu. Aina, kun näin teen, asiat järjestyvät hyvin. Alan suunnata energiaani oikeisiin asioihin oikealla tavalla ja temmolla. Viimeinen esimerkki on korona  – palatakseni siihen, mistä kirjoitus lähti liikkeelle. Kun kriisi iski, koin tarvetta alkaa kontrolloida työasioita. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kaikki oli, ja on edelleen, epävarmaa. Koin pakkoa tehdä jotain. Mitä tapahtui? En saanut mitään ”järkevää” aikaiseksi ja aloin soimata siitä itseäni. Pahan kierre oli valmis. Onneksi aika pian tunnistin tämän, maltoin pysähtyä ja hyväksyin tilanteen. Asiat olivat niin kuin ne olivat riippumatta siitä, miten pakotin ja puskin. Kun päästin irti, uusia työmahdollisuuksia alkoi ilmaantua, koska olin niille auki ja tartuin tilaisuuksiin. Nyt varsin epävarmasta tilanteesta huolimatta näen tulevaisuuden valoisana myös työmielessä. Pääsin hallinnassa tekemisestä tunteeseen. Se ei tarkoita, että lakkasin tekemästä asioita, vaan sitä, että teen oikeita asioita oikealla tahdilla.

Jos tunnistat itsessäsi kontrolloinnin tarvetta, liittyi se sitten syömiseen, kalenterointiin, liikkumiseen, ihmissuhteisiin tai työhön, pyydän, että tunnistaessasi tämän pysähdyt hetkeksi. Mieti, miksi haluat
kontrolloida asioita ja tekemisiäsi. Mitä saavutat sillä, että kontrolloit? Pohdi sitten, mistä voisit päästää irti ja antaa asioiden mennä siten, kuin ne menevät. Voisitko syödä ja liikkua intuitiivisemmin – kuunnella mitä kehosi tarvitsee. Onko kalenterissasi jotain, mistä voisit luopua, jotta sinulla olisi aikaa pysähtyä ja kuunnella itseäsi? Valitsemalla hallinnan tunteen eikä sen tekemistä huomaat, että stressitasosi laskee ja voit kokonaisvaltaisemmin paremmin. Kesällä monella on mahdollisuus ottaa hiukan lunkimmin – päästä siis irti ja saatat valua tiedostamatta ihanaan flow-tilaan, jossa elämä on hallinnassa, mutta se ei vaadi kontrollointia.

Ihanaa kesän jatkoa!

– Coach Tiina

Lisää
kirjoituksia