Joulu

Tässä joulun alla olen ollut herkkänä kuulostelemaan omia joulutunnelmiani ja havainnoinut ympäristöä ja ihmisiä heidän jouluvalmisteluissaan. Sosiaalinen media pursuaa kuvia ja kirjoituksia ihmisten jouluaskareista. Niiden sanoma on hyvää tarkoittava, mutta huomasin tänä syksynä, että en itse innostunut lisääntyvistä joulupäivityksistä. Entisenä joulu-early-birdinä olisin toivonut joulukipinän iskevän, mutta olin itselleni rehellinen ja annoin tonttujen olla laatikoissaan. Sen sijaan aloin pohtia joulua ja sen merkitystä syvällisemmin.

Joulu on lämmön, rauhan ja antamisen juhla ja siihen liittyy suuri positiivinen lataus kaikille aisteillemme. Kauppojen taustamusiikin joululaulut johdattavat meitä kohti joulutunnelmaa jo lokakuulta alkaen. Syvempi rauha joululaulujen äärellä saavutetaan kauppoja paremmin esimerkiksi seurakuntien järjestämissä Kauneimmat joululaulut –tapahtumissa ja päiväkotien ja koulujen joulujuhlissa. Joulu hivelee myös näköaistiamme, kun kynttilät, koristevalot ja joulukoristeet tuovat valoa pimeään vuodenaikaan. Joulu myös tuntuu meissä. Se on lämmön ja läheisyyden tunnetta, kun saamme viettää aikaa rakkaittemme kanssa. Jouluun liittyy myös iloa, haikeutta, rakkautta ja rauhaa. Joulu aistitaan myös nenällä: kuusen, joulupiparin, kinkun ja joulukukkien tuoksut vievät mielemme jouluun. Ennen kaikkea monelle joulu on makunautintojen aikaa. Jouluna on lupa herkutella ilman huonoa omaa tuntoa.

Joulua siis eletään parhaimmillaan nauttien siitä kaikilla aisteilla. Jouluun liittyy mielestäni nautintojen lisäksi paljon kysymyksiä. Kuinka moni malttaa pysähtyä aistimaan joulua? Onko kaikkien aistien joulu edes mahdollinen kaikille? Millainen on oikeanlainen joulu? Mikä joulussa on oikeasti tärkeintä?

Menemättä joulun kristilliseen sanomaan sen tarkemmin, koen, että moni on unohtanut joulun merkityksen. En tarkoita, että ainoa oikea tapa viettää joulua on kristillinen, vaan sitä, että joulun arvomaailma vaikuttaa olevan monelta hukassa, ja siinä samalla on hukassa omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Kuulen paljon keskusteluja, joissa lauseet alkavat ”Pitäisi vielä ostaa…”, ”En ole ehtinyt hankkia…”, ”Voi ei, mulla sekin vielä tekemättä.”, ”Missä vaiheessa ehdin…”. On mielestäni ristiriitaista, että askartelee itsensä henkihieveriin joulukorttien vuoksi toivottaen korttien saajille ”Rauhallista joulua!”, jos itsellä rauha on vain kaukainen muisto. Sama koskee pakko-leipomisia, pakko-lahjoja ja pakko-siivoamista. Onko oikeasti pakko?

Hyvän tekeminen on yksi meidän perustarpeistamme. Meillä ihmisillä on perustavaa laatua oleva tarve olla hyvä muille, tuoda hyvää mieltä ja auttaa toisia. Saamme siitä itsellemme hyvän mielen. Joulu on antamisen juhla ja parhaimmillaan lahjan antaminen läheiselle on todella lämmittävä rakkauden teko – silloin, kun lahja on sydämellä pohdittu ja hankittu tai itse tehty. Eikä siihen liity odotuksia vastalahjasta. Kaikki muu antaminen on minun mielestäni teennäistä, väkinäistä ja turhaa. Kasvavan materialismin ohella täytyy samaan hengenvetoon todeta positiivinenkin joulutrendi eli kasvava halu tukea vähävaraisia perheitä heidän joulutunnelmansa luomisessa. Siinä toteutuu hyvän tekeminen aidosti.

Sovitaanko, että me jokainen vietämme joulua juuri siten kuin sisimmässämme haluamme? Jos rakastat joulutouhuja ja joulustressi on sinulle vain positiivinen juttu, anna mennä! Jos taas et nauti leipomisesta siivoamisesta tai joulukorttien askartelusta, niiden suorittaminen ei tuo sinulle hyvinvointia ja energiaa vaan vie sitä. Joulu on hieno mahdollisuus pysähtyä, kun lähes kaikki pysähtyy. Pysähtyä nauttimaan tuoksuista, mauista, seurasta –  mistä ikinä nautitkaan. Joulu on hyvä mahdollisuus harjoitella myös itsetutkiskelua ja itsemyötätuntoa. Olla armollinen itselle jouluaskareiden keskellä ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Sellaisen joulun minä aion viettää.

Hyvää ja oman näköistä joulua kaikille!

Lisää
kirjoituksia